Täällä ei oo mitään.
En tarvikkaan mitään.
Mitä tarvin, on tarjolla.
Lepoa ja liikuntaa.
Nyt ymmärrän tän infran.
Muu tulee siinä ohessa.
Tärkein, kuin huomaamatta.
Sielun kivun hoito.
Kosketus.
"Voiko runoilemalla parantaa maailmaa?" taisi EppuNormaali laulaa aikoinaan. Toivon sitä. Toivon myös, että runot herättävät ajatuksia ja tunnetiloja, ja että niitä luetaan. Siksi tein blogin. Lisäilen sisältöä silloin tällöin. Eput muuten paransivat maailmaa soittamalla kitaraa. Omistan oikeudet näihin runoihin. Saat linkittää ja esittää, kunhan mainitset lähteen. Eeva Sollo * -merkityistä on äänite. Useimmat luki Jose.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti