Vanhus laatikossaan

vanhus laatikossaan 

vanhuslaatikoissa

odottaa

lopullista laatikkoa

loppusijoituspaikkaansa

vailla toivoa

onneksi piilossa katseilta huomiolta

ei satu silmään ei häiritse

ennen joulua ja kesälomalla käväistään puoli tuntia

tervehtimässä

että mitä kuuluu

ei häiritä enempää

                ei se jaksa

eikä häiritse muita

ei huuda ikäväänsä eikä tuskaansa

ahdistustaan

laatikossaan

odottamassa

loppusijoituspaikkaansa

viimeistä laatikkoa

Pientä laittoa

 

pitää laittautua

pörhennellä riikinkukon lailla

maalata ja pöyhöttää

pitää laittautua

pestä ja hajustaa

lakata ja lankata

 

rakkaani tässä olen

ihan luomuna

vaikka meni siihen 3 tuntia

-räps-

 

 

Teflon elämää

 

rakennamme systeemejä

aitoja

suojaksi kylmyyttä yksinäisyyttä sairautta

vastaan

suojaksi pahoja ihmisiä köyhyyttä julkisuutta

vastaan

suojaksi ystävyyttä rakkautta vastaan

ettei se satu

 

eikä se satu
eikä tavoita

 

teflon elämää

Loppulaulu

 

Tuumiskelin, miten jokainen itse voisi edistää oman ympäristönsä suojelua.
Taiteellista vapauttani käyttäen ajatukseni lipsahti haahuilemaan,  mitä hyttyselle voisi käydä, kun se liiskataan, tapetaan.  Voi tuossa olla joitain muitakin ajatuksen tasoja.   

(liittyy ajatukseen ympäristöpääkaupunki 2021)

Kun aurinkoni laskee,
liiskaudun maahan.
Minusta tulee jätettä.

Poltetaan,
niin on jotain hyötyä
minustakin!

 Sekunti lämpöä palelevalle.

Elämän tarkoitus - siinäkö se oli?
Sekunti lämpöä palelevalle.

Tuliko minusta parempi lintu?
Kirppu, tai  ihminen.
Tuliko minusta mitään?

 Sekunti lämpöä palelevalle.

Illalla vadelmapuskassa

Horsmat kukkivat.

Kesä kääntyy syksyyn päin.
Kaikki kypsyy
ja valmistuu.

Ilta hiljenee 
yötä vasten.

Paljaan jalkani alla
tallaantuvat heinät
ja vielä lämmin maa.

Tummuvassa illassa
vieno vadelmien tuoksu.

 

Valo

auringon laulussa

linnun laulun syleilyssä

synnyin uudestaan

sain rauhan

 

auringon laulussa

linnun laulun syleilyssä

synnyin uudestaan

valon säteeksi

lempeän hämärän keskelle

ei mihinkään paikkaan

vaan olevaiseen

olemaan 

valonsäde

toivon pisara

autiuden meressä

 

 

Runojen maailma

Runojen maailma
ei ole totta

tai on se
juuri silloin
kun kirjoitetaan
tai luetaan

mutta oikeassa elämässä
aikuisten maailmassa
ei ole.

Martta

Tunnen että minulla on esiliina ylläni

ja kun katson syliini,

ei siinä ole.

Mutta se on sama

mikä oli mammalla yllään,

martta-esiliina,

henkinen perintö.

Katukissa

haluan olla sun katukissa

hellikki

älä potkaise

silitä mieluumin

kehrään jaloissasi

kiehnään

palvon

sen hetken

enkä mene sanomaan
tulenko uudestaan

riippuu tuulista
ja tuurista

joten ota hetkestä kiinni

nyt

ja kissasta

Ajatus

tänä aamuna ajattelin -

kun mörrimöykkynä kömmin pesästäni

kurttaantuneiden lakanoiden ruttuisten tyynyjen sekamelskasta

nostin päätäni

siristellen silmiäni

mahdollisen auringon paisteen varalta

 -         sinua

Kaamosaikaan

tänään, tänä ikävänä päivänä

mustana, harmaana päivänä

valonsäde ei läpäise taivaan kantta

ei sieluani

tummaa

tänä ikävänä päivänä

luulen että olen kuollut

että kuolen

kohta

tänä harmaana, ikävänä päivänä

olen elossa mutta kuollut

iloa vailla

Ei ole

ne puhuu munasoluista,mitä mulla ei oo

ne puhuu lapsista mitä ei oo eikä tuu

ne puhuu miehistä, ei oo, kuoli

ne puhuu lontoosta, ja kesämökeistään ja autoistaan

tilavista omistusasunnoista ja vierashuoneista,

uusista vaatteista ja isovanhemmista,

omista vanhemmistaan, ja ..

ne puhuu hauskoista juhlista,  ja työstään, ja…

…ei oo ei oo ei oo

ei oo

ei oo

ei.

ei ole.