Heleänä
paukkupakkaspäivänä
kun
hengittäminen sattui keuhkoihin
ja
auringon valoa oli jo ilmassa,
lähdin päiväkävelylle.
Pyntättynä
toppavaatteisiin, huiveihin,
pörröhanskoihin
pysähdyin
liikenteenjakajaan
odottamaan
autojonon ohimenoa,
kun
reipas nuorimies
pyrähti
viereeni.
Käännyin
katsomaan
jäykästi
huivieni huppujeni keskeltä;
Siisti
nuorukainen liian ohuissa vaatteissa.
Pakkasen punaamat, paljaat kädet,
tuulen
tuivertama paljas pää,
ja
kylmältä suojaamaton kaula,
hiukan huimetuksissaan,
ehkä eilisellä reissullaan.
Tokaisi
kuin naapurin tädilleen;
Minua ei palele!
Ei TODEL-LA-KAAN palele!
Kohotti hartioitaan
ja
jatkoi matkaansa nopeasti harppoen
pitkillä
hoikilla koivillaan
hartiat korvissa
hengitysilma huuruten.
Ahaa..
Eipä
tietystikään palele.
Lämpimin ajatuksin.
Pakkasen punaamat, paljaat kädet,
Tokaisi kuin naapurin tädilleen;
Kohotti hartioitaan
Ahaa..
Lämpimin ajatuksin.