PAKKOliikkeet tulivat yllätyksenä.
Pää teki omia kuvioitaan, puolelta toiselle,
vääntelehtien
muu keho seurasi jäykkänä myötäillen
nyökkäilin
kuin käärmenainen syksykoleassa
tässä sitä mennään liikehtien samalla
olettekos ennen tällaista nähneetkään?
ehkä ette, kun parhaimmatkin teistä välttelevät juuri nyt
katsettani
pelottaako, mihin tämä liikehtimiseni päättyy
niin minuakin
hävettääkö puolestani
sääliä näen silmistänne
tuskaa puolestani
…juu. ei se ole kivaa.
voi siitä puhua, ja siitä voi kysyä.
mutta asialla en rupea mässäilemään.
otetaanko se niin kuin olisi kipsi jalassa?
tuossa se on ja heiluu – minä – ja pahemmaksi vaan menee
ajan kuluessa
ja aina sitä väsyttää enemmän ja enemmän
toimintakyky laskee pikkuhiljaa, kuin huomaamatta
mutta kyllä sen huomaa
kun tietää mistä on kyse.
niin minulla meillä on vain tämä nyt kuluva hetki,
joten hei! mennäänkö asioissa eteenpäin,
eihän jäädä kurjuuksissa vellomaan?
kurjuuskylpy hauskan illan päätteeksi…
ei.
pidettäisiin mieluummin hauskaa, puhuttaisiin mukavia.
kuluva hetki, nyt, on tärkein
heti lääkkeiden, maailmanrauhan, ihmisarvon, toisten ihmisten kunnioittamisen ja maapallon pelastamisen sekä nälänhädän lopettamisen jälkeen
tärkein asia juuri
nyt
