Sunnuntailounaan jälkeen
valuimme pitkin penkkejä
täyteläisinä,
helteessä hiukan lämmenneinä.
Seurasimme ruohonleikkausrobotin hillittyä menoa
unisilla silmillämme.
Nenänpielissä aavistus hikipisarasta,
vähän janoisina.
Odotimme jälkiruokakahvia
eikä kukaan halunnut liikahtaakaan,
joten valuimme pitkin penkkejä
raukeina ja raskaina,
hetkestä onnellisina,
sitä kenellekään erityisesti osoittamatta.
