Miehen tie

 

Heleänä paukkupakkaspäivänä

kun hengittäminen sattui keuhkoihin

ja auringon valoa oli jo ilmassa,

lähdin päiväkävelylle.

Pyntättynä toppavaatteisiin, huiveihin,

pörröhanskoihin

pysähdyin liikenteenjakajaan

odottamaan autojonon ohimenoa,

kun reipas nuorimies

pyrähti viereeni.

Käännyin katsomaan

jäykästi huivieni huppujeni keskeltä;

Siisti nuorukainen liian ohuissa vaatteissa.

Pakkasen punaamat, paljaat kädet,

tuulen tuivertama paljas pää,

ja kylmältä suojaamaton kaula,

hiukan huimetuksissaan,

                            ehkä  eilisellä reissullaan.

Tokaisi kuin naapurin tädilleen;

Minua  ei palele!

Ei TODEL-LA-KAAN palele!

Kohotti hartioitaan

ja jatkoi matkaansa nopeasti harppoen

pitkillä hoikilla koivillaan

hartiat korvissa

                             hengitysilma huuruten.

Ahaa..

Eipä tietystikään palele.

Lämpimin ajatuksin.