ajatuksissani
yksin
pienesti hipaisen surun lievettä
varovaisesti
liikutan sitä verhoa
kaipuun ja kuolon välistä
elämän ja olemisen välistä
muistan
ja kaipaan
annan sen tapahtua
ja kaipaan
"Voiko runoilemalla parantaa maailmaa?" taisi EppuNormaali laulaa aikoinaan. Toivon sitä. Toivon myös, että runot herättävät ajatuksia ja tunnetiloja, ja että niitä luetaan. Siksi tein blogin. Lisäilen sisältöä silloin tällöin. Eput muuten paransivat maailmaa soittamalla kitaraa. Omistan oikeudet näihin runoihin. Saat linkittää ja esittää, kunhan mainitset lähteen. Eeva Sollo * -merkityistä on äänite. Useimmat luki Jose.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti