Tänäkin iltana katson kelloa
olohuoneen nojatuolista
keittiöön päin
keittiön seinältä, sitä isoa kelloa
ja se on taas kahdeksan
niin kuin oli eilenkin,
kahdeksan
tähän aikaan,
kun minulla on tapana istua tässä nojatuolissa,
ja katsahtaa kelloon päin
ja kello on kahdeksan,
seitsemän minuuttia yli,
kuten jokaisena iltana
muuttuuko muutenkaan
mikään tässä maailmassa
koskaan
kun se on taas kahdeksan
kuten joka ilta
tähän aikaan
katsotaan taas huomena
ja se on taas
eikä mikään muutu
hiljaisuus
on vallannut maailmani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti