Tunnen että minulla on esiliina ylläni
ja kun katson syliini,
ei siinä ole.
Mutta se on sama
mikä oli mammalla yllään,
martta-esiliina,
henkinen perintö.
"Voiko runoilemalla parantaa maailmaa?" taisi EppuNormaali laulaa aikoinaan. Toivon sitä. Toivon myös, että runot herättävät ajatuksia ja tunnetiloja, ja että niitä luetaan. Siksi tein blogin. Lisäilen sisältöä silloin tällöin. Eput muuten paransivat maailmaa soittamalla kitaraa. Omistan oikeudet näihin runoihin. Saat linkittää ja esittää, kunhan mainitset lähteen. Eeva Sollo * -merkityistä on äänite. Useimmat luki Jose.
Niinhän se menee, sukupolvien opit, sosiaaalinen perimä.
VastaaPoista