maanantai 2. lokakuuta 2017

YHTEINEN KIELI



Sanat valuvat huulinne välistä.

Näen; suu liikkuu,  tuottaa sanoja.
Merkityksettömiä.

En ymmärrä.

Puhumme toistemme ohi.
Eri kieltä, elekieltä, eri kulttuuria.
Ummikkoina, kaukana toisistamme.

Näen simänne,
ja Te minun.
Mutta välttelemme.

Välissämme on valtameri, tuhat vuotta,
sata kulttuurista eroa, kokonainen manner,
suunnaton vuori.
Suuta kuivaa.   Ei tule mitään.
Ei onnistu.

Tilanteen hauskuus hiipii alitajuntaani.
Aavistuksenomainen virne vilahtaa kasvoillani.
Otsaryppyni  siliää vahingossa.

Hymyilette takaisin.
Teidänkin ryppynne siirtyvät otsalta suupieliinne.

Ymmärryksen valo syttyi
molempiin lamppuihin.

No problem, yes yes.
                           No problem.

Kiitos. Kiitos kiitos.

Hyvä Henkilö, kiitän Teitä. Kumarran.
Ongelmaa ei ollutkaan. Luulimme vain.

Hymyvoima,
pieni vaiva.

Onnellinen monta tuntia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti