Kuin koira,
jonka isäntä on kuollut,
kaipaan.
Pyörin ympäriinsä,
nuuhkin nurkkia.
Etsin,
enkä löydä.Sydän pakahtuu,
Aamusta en tiedä.
"Voiko runoilemalla parantaa maailmaa?" taisi EppuNormaali laulaa aikoinaan. Toivon sitä. Toivon myös, että runot herättävät ajatuksia ja tunnetiloja, ja että niitä luetaan. Siksi tein blogin. Lisäilen sisältöä silloin tällöin. Eput muuten paransivat maailmaa soittamalla kitaraa. Omistan oikeudet näihin runoihin. Saat linkittää ja esittää, kunhan mainitset lähteen. Eeva Sollo * -merkityistä on äänite. Useimmat luki Jose.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti