Kuollaanko kohteliaasti

Kuollaanko kohteliaasti ?    

Hiljaa etteivät muut häiriinny
tai kenellekään tule paha mieli.

Sairaalan sängyssä,

hälytyskelloa soittamatta 
ja vuodevaatteita sekoittamatta.

Hiljaa.

Pysytellen vaivalloisesti paikoillaan.
Toivoen että viimeinen kouraisukaan ei heittäisi

sopimattomaan asentoon.

Tai  jättäisi ikävästi kärsivän näköiseksi.

Vaatimattoman elämäni päätteeksi

kuolonkoreissanikaan
en halua ketään turhaan häiritä.

Ei soiteta omaisille vielä!

Tulee  vain liikaa hössötystä.
Ehtivät  ne sitten surra.

Itken hiukan,  ihan hiljaa.

Odotellaan.  

Voi miten hiljaa voikaan lähteä,

hampaita yhteen purren,
ketään häiritsemättä.

YHTEINEN KIELI

Sanat valuvat huulinne välistä.

Näen; suu liikkuu,  tuottaa sanoja.

Merkityksettömiä.

En ymmärrä.

Puhumme toistemme ohi.

Eri kieltä, elekieltä, eri kulttuuria.
Ummikkoina, kaukana toisistamme.

Näen simänne,
ja Te minun.
Mutta välttelemme.

Välissämme on valtameri, tuhat vuotta,
sata kulttuurista eroa, kokonainen manner,
suunnaton vuori.
Suuta kuivaa.   Ei tule mitään.
Ei onnistu.

Tilanteen hauskuus hiipii alitajuntaani.
Aavistuksenomainen virne vilahtaa kasvoillani.

Otsaryppyni  siliää vahingossa.

Hymyilette takaisin.

Teidänkin ryppynne siirtyvät otsalta suupieliinne.

Ymmärryksen valo syttyi

molempiin lamppuihin.

No problem, yes yes.

                           No problem.

Kiitos. Kiitos kiitos.

Hyvä Henkilö, kiitän Teitä. Kumarran.

Ongelmaa ei ollutkaan. Luulimme vain.

Hymyvoima,

pieni vaiva.

Onnellinen monta tuntia.