torstai 25. lokakuuta 2018

Runoratsu


Hyppäsin lennossa olevan ratsun selkään.

Hoppaaaa!

eikä se pysähtynyt

hoppaaaaa!

ei väsynyt.



Mistä se saa virtaa?

Ei näy töpselin paikkaa.



Mutta niin,

näkyyhän noita,

laihempia ratsukoita,

kituliaita romuluisia

vähälihaisia

kopukoita.

Hoppaaa!


Sellaisen kyytin kun hyppäät,

ei selkäranka kestä!

HOOPPAAA!

Luhistuvat,

sekä kopukka että kyytiläinen,

sekavaksi kenenkään ymmärtämättömäksi kasaksi.

Hop-paa…



Viisaampaa valita muut kulkuvälineet,

jos ratsu on laiha ja heiveröinen

hoppaaa…hoppaaa….hoph…



Minulla on nyt hyvä heppa,

vahva ja virkku!

HOP-PAAA!


Ehdokas


Laitetaanko vaipat rinnakkain?
Laitetaanko hikiset kehomme rinnakkain,
lääkepurkit rinnakkain?


Laitetaanko sielumme rinnakkain?

Vanhat,
kauniit ja rohkeat.

Rinnakkain.





(Kirjoitettu keväällä 2018.)

Tanssikaveri


Saanko luvan?   Mentiin.

 – Onpa raskasliikkeinen, jäykkä.

Varsinainen kaappi.


Mutta kyllä se siitä liikkuu, isompikin… tapaus.

Hyppii varpaillekin.

Näppärästi, sunnuntaipäivän ratoksi,
siirtyi astiakaappi
toiselle seinälle.

Yksin siirsin.

Kiitos tanssista, kaappi.


Kaalilaatikkoenkeli


Juuri tänään olin maailmankaikkeuden
yksinäisin, synkin, surullisin, huonoin ja sairain ihminen.
Niinpä,  kun ystävältäni yhtäkkiä  tuli tekstiviesti;
          ”Teen tänään kaalilaatikkoa, haluaisitko?
          Tulisin tuomaan.”
puhkesin vuolaaseen itkuun;
Haluan!
Ulvoin.
Onneksi ei soittanut.
Olisi ollut noloa.

Vastasin "toki haluan, olet enkeli!"

Kiitos

tästä ihmisestä.