Jääräpäisyys
on kuin saappaat sementissä
sinne istutettu
ja on lujasti
kiinni
ja pysyy
järjellä
ei ole mitään tekemistä
sen kanssa
"Voiko runoilemalla parantaa maailmaa?" taisi EppuNormaali laulaa aikoinaan. Toivon sitä. Toivon myös, että runot herättävät ajatuksia ja tunnetiloja, ja että niitä luetaan. Siksi tein blogin. Lisäilen sisältöä silloin tällöin. Eput muuten paransivat maailmaa soittamalla kitaraa. Omistan oikeudet näihin runoihin. Saat linkittää ja esittää, kunhan mainitset lähteen. Eeva Sollo * -merkityistä on äänite. Useimmat luki Jose.
Jääräpäisyys
on kuin saappaat sementissä
sinne istutettu
ja on lujasti
kiinni
ja pysyy
järjellä
ei ole mitään tekemistä
sen kanssa
miten katse jää roikkumaan
kohteeseensa
ihmiseen tai koiraan tai johonkin
kiinnittyy
ja katse tuijottaa - liikkumatta
silmäripset kuin ongen koukut
liikkumattomina
se kiinnittyy huomaamatta
kuin loiseläin
ameba
ankkuroi siihen
näkyykö tunneta silmässä tuijottavassa
näkyykö yhtään mitään liikettä
uteleeko se sanooko mitään
kertooko mitä asiaa
ei
se vaan roikkuu
räpähtämättä
rävähtämättä se roikkuu
nyt se tuomitsee
nyt jättää ulkopuolelle
nyt se katsoo itsensä sisälle
pitkään kauas omaan sisimpäänsä
minkään osan liikkumatta
edes ajatuksen
se havahtuu
irrottaa koukkuripsensä
räpsäyttää kosteutta kuivaan silmään
se hymyilee
katsekin voi
se hymyilee
ei tuomitse ei havannoi
ei mitään
se vaan katsoo
Kokeilin kirjoittaa mies/poika -näkökulmasta.
Ehkä liian siirappia. Tai ei.
pimeässä kohdassa
tanssilattian kulmassa
penkillä
istuttiin rinnakkain
ja kohta sylittäin
suudeltiin
ei muuta
huumaavan hetken
muistona
huun purema
suloinen pieni fritsu
kaulalla
kuin kunniamerkki
puolihäveliäästi
hiukan ylpeänä
sitä peittelin
tytön nimeä en enää muista