Verhon poimussa
lakanan rypyssä
tyynyn painaumassamuistan kaiken
enkä muista mitään
vähän erilaista
rakkautta
jalat märkinä
se on kaunista
elämän karheus
"Voiko runoilemalla parantaa maailmaa?" taisi EppuNormaali laulaa aikoinaan. Toivon sitä. Toivon myös, että runot herättävät ajatuksia ja tunnetiloja, ja että niitä luetaan. Siksi tein blogin. Lisäilen sisältöä silloin tällöin. Eput muuten paransivat maailmaa soittamalla kitaraa. Omistan oikeudet näihin runoihin. Saat linkittää ja esittää, kunhan mainitset lähteen. Eeva Sollo * -merkityistä on äänite. Useimmat luki Jose.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti