Kirpputorisyndrooma

Sillä kirpputorilla haisee köyhyys.

Ihmiset laittautuneet parhaansa mukaan,
on puhtaissa,  ja nuhjuisissa vaatteissa kulkijoita,
halpaa hajuvettä ja meikkiä

siellä ei käydä ”huvikseen shoppailemassa” vapaa-päivänä,
ei ”harrasteta hyväntekeväisyyttä”
ei tehdä ”hienoja löytöjä”  kodin lasivitriiniin
tai lukemista viikonlopuksi                 
ei  – siellä ostetaan totiseen tarpeeseen, totisena
– ei paljoa naurata –

lapselle uutta päälle 

jos itsellekin kun kengät hajoaa jalkaan
                     tai jääköön, voi ne vielä liimata

 hiukan kulunutta vaikka puhdasta

katso, tässä olisi MIRJUSKALLE takki!

ja kuvakirja Laurille!  ..aika siisti…

Koulussa sanotaan, että kirppikseltä, jonkun vanha – mutsi taas osti…

Äiti sanoo; kyllä ostaisin vaikka mitä, tiedätte sen – jos vaan olisi rahaa.

Mutta sitten kun…

Toivoa on, kun äiti sanoo ”sittenkun”

Aion vältellä tuota kirpparia, ettei köyhyys  tartu.  Köyhyys.

Menen rikkaan näköisenä huvittelemaan,
joutessani  shoppailemaan ja kaivelemaan.
Käyn sen jälkeen cappucinolla, juon paljon vettä päälle.
Tyylillä mennään.

Huomena puuropäivä.