Haapa

PYHÄ HAAPA I

Pyhä haapa

viileän harmaa runko ja oksat

liikkumaton hahmo pakkasessa

matalan hangen keskellä

oksat huojuvat jäykkänä

kevyessä talvituulessa

pakkasessa

PYHÄ HAAPA II

Kesällä hengitän

vihreät lehteni iloisessa kesätuulessa

soittavat

havisevat toisiaan vasten

linnut istahtavat hetkeksi oksilleni

pesää ne eivät tähän tee

en ole antanut lupaa

olen pyhä ja omassa rauhassani

puhun hänelle joka osaa kuunnella

hänelle,  jolle suon sen kunnian.